tiistai 5. kesäkuuta 2012

Projektitutkija Maarit Pedak: ”Ei tällaista voi tapahtua täällä” – kunta kriisiä johtamassa

26.5.2012 Hyvinkään kaupunginjohtaja sai aamuyöllä puhelun, jonka mukana sovitut aikataulut menivät uusiksi usean päivän ajaksi. Aikaisemmin vastaavan puhelun ovat saaneet Tuusulan kunnanjohtaja ja Kauhajoen kaupunginjohtaja. Näillä paikkakunnilla aikaa tultaisiin mittaamaan ennen ja jälkeen surmatekojen. Nuori mies oli ampunut tovereitaan oman kunnan alueella ja tuloksena oli useita kuolleita, muutamia fyysisesti loukkaantuneita ja kymmeniä, jopa satoja järkyttyneitä kuntalaisia. He olivat olleet silminnäkijöinä tai itse kuolemanvaarassa tilanteessa, jota kenenkään ei koskaan pitäisi kokea. Kunnan lakisääteinen tehtävä on huolehtia näistä uhreista ja heidän omaisistaan sekä tarjota tietoa heille ja suurelle yleisölle siitä, mitä on tapahtunut. Millä keinoin kunnan johtajat ja työntekijät tällaisesta tehtävästä selviävät? Vastaus kriisin kokeneita on, että varautumalla, suunnittelemalla ja harjoittelemalla erilaisia kriisejä.


Kansainvälinen kriisitutkimus on vielä melko uusi tutkimusalue, jolle on tyypillistä monitieteisyys ja käytännönläheisyys. Jokainen kriisi on aina erilainen, mutta niissä on myös lukuisia samanlaisia piirteitä. 7.9.2011 tapahtunut Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus tai Kauhajoen koulusurmat 23.9.2009 käynnistävät hyvin samanlaiset tapahtumaketjut paikallistasolla. Viranomaisten oli yhdessä selvitettävä, ketkä ovat kriisin uhreja. Ketkä saivat surmansa ja ketkä jäivät eloon? Keitä ovat heidän lähiomaisensa, sillä omaisille on tiedotettava ennen kun tietoja uhreista annetaan julkisuuteen.

Kun kriisi kohdistuu kouluun tai urheilujoukkueeseen, nimilistat ovat olemassa. Entä kun teon kohteena on kymmeniä kesäisessä yössä liikkuvia nuorta? Kuinka saadaan näiden ihmisten henkilöllisyys selville, jotta heille voitaisiin tarjota apua? Tutkimusten mukaan kolmasosa silminnäkijöitä ja kuolemanvaaraan joutuneita tai menetyksiä kohdanneista uhreista ei selviä kriisistä oman verkostonsa avulla. Pahimmassa tapauksessa he eivät kykene jatkamaan opiskelua, eivätkä voi tehdä työtä ja muutenkin heidän elämänhallintansa on vaarassa. Inhimillisesti ottaen eikä taloudellisesti ajatellen yhdelläkään kunnalla ei ole varaa jättää auttamatta kriisin uhreja.

Kriisiviestintään keskittyvän tutkimukseni haastatteluista ilmenee, että kunnan johdon ensimmäinen reaktio on järkytys ja epäusko. Järkytys sulaa kuitenkin nopeasti silloin kun tietää miten toimitaan ja kenen kanssa yhteistyö pitää käynnistää. Valmiusharjoituksissa tärkeintä on pohtia ja sopia organisaation sisäinen työnjako jo etukäteen. Lisäksi täytyisi tunnistaa oman toiminnan kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit sekä tutustua heihin ja heidän organisaatioidensa toimintaperiaatteisiin.

Valmiussuunnittelussa olisi tärkeää myös varautua erilaisiin kriiseihin. Koulusurmien jälkeen Suomen kouluissa varaudutaan koulussa tapahtuvaan väkivaltaan. Maaliskuussa 2012 belgialainen koululaisia kuljettanut bussi törmäsi tunnelin seinämään Sveitsin lounaisosassa ja onnettomuudessa menehtyi 28 ihmistä, joista 22 oli lapsia. He olivat palaamassa hiihtolomalta takaisin Belgiaan. Kuinka moni suomalainen koulu on varautunut tämän kaltaiseen tilanteeseen, jossa onnettomuuspaikka sijaitsee toisessa maassa?

Valmiusharjoitukset eivät yleensä anna oikeaa käsitystä kolmesta keskeisestä tekijästä. Ensinnäkin yllätyksenä tulee se, että kun poliisin ja pelastusviranomaisten tehtävä on jo suoritettu, niin kuntien toiminta vasta alkaa ja saattaa kestää monta kertaa pidemmän ajan. Toiseksi valmiusharjoituksissa ei saada simuloitua sitä painetta, jonka tiedotusvälineet aiheuttavat. Mikäli tiedotusvastuuta ei ensimmäisen tunnin aikana keskitetä tiettyihin numeroihin, tukkivat median yhteydenotot kaikki mahdolliset kännykät. Kolmas tekijä juontuu median luomasta paineesta. Kriisin ensimmäisinä tunteina on valtava kiire samalla kun ei ole vielä selkeää käsitystä, mitä on tapahtunut. Kriisin puhjetessa ei ole aikaa muuhun kuin toimintaan, suunnittelupalaverien aika on ennen kriisiä.

Kriisejä vuosikymmeniä tutkinutta W. Timothy Coombsia lainaten voi todeta, että kriisi on arvaamaton, mutta ei odottamaton tapahtuma. Viisaat kunnat tietävät, että ne joutuvat kohtaamaan kriisejä, ne eivät vain tiedä milloin. Jokaiselle valmiusharjoituksessa ja turvakoulutuksessa istuvalle kunnan työntekijälle voi lähettää terveisiä Hyvinkäältä, Tuusulasta ja Kauhajoelta, että saatatte parhaillaan käyttää työaikaanne parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi Kauhajoen kaupungin työntekijä kertoi, kuinka hän oli suurta myötätuntoa tuntien ajatellut kollegaansa Tuusulassa vain vuotta aikaisemmin. Sitten hän tajusi itse olevansa täsmälleen samassa tilanteessa. Jokela oli virallisesti yksittäistapaus, mutta siitä huolimatta Kauhajoella harjoiteltiin, ja se kannatti. Hyvinkään jälkeen ei voida puhua enää yksittäistapauksista. Riittääkö Suomen kunnilla enää tekosyitä siirtää suuronnettomuuteen varautumista kaukaiseen tulevaisuuteen?

Kirjoittaja KTM, VTM Maarit Pedak toimii projektitutkijana Lahden Tutkijapraktikumissa.



Maarit Pedak esitteli tutkimustaan 29.5.2012 järjestetyssä Tiedekahvilassa "Kun pahin tapahtuu - Kunnat kriisiä johtamassa". Tiedekahvilaan osallistui mm. alueen kuntien edustajia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti