torstai 20. kesäkuuta 2013

Maantieteilijät kokoontuivat Reykjavikissa

Pohjoismainen maantieteilijöiden tapaaminen (Nordic Geographers Meeting) kokosi kesäkuussa Reykjavikiin noin 400 osallistujaa paitsi Pohjoismaista myös 20 muusta maasta ympäri maailmaa. Suomalaiset maantieteilijät eri yliopistoista olivat hyvin edustettuina, yli 40 hengen voimin. Aiempia tapaamisia suuremman osallistujamäärän selittänee konferenssin kohdemaa, vetovoimainen Islanti. Kolmen tiivistahtisen konferenssipäivän lisäksi maantieteilijät osallistuivat ennen konferenssia järjestettyihin ekskursioihin tai tutustuivat iltaisin Reykjavikiin ja muihin lähiseudun kohteisiin. Kokonaisuudessaan konferenssi oli erittäin hyvin järjestetty ja sisällöltään antoisa.

Reykjavikin värikästä keskustaa.
Konferenssin teemana oli vastuullisuuden maantiede: millaista maantiedettä tarvitaan, jotta julkisessa päätöksenteossa ja politiikassa pystyttäisiin vastaamaan nykyisiin taloudellisiin, ekologisiin ja sosiaalisiin haasteisiin oikeudenmukaisella ja vastuullisella tavalla? Konferenssin kuusi pääluentoa käsittelivät tätä teemaa erilaisista näkökulmista. Suomesta pääluennoitsijana oli Oulun yliopiston professori Jarkko Saarinen, jonka luento käsitteli kriittisellä tavalla kestävää matkailua. Käsitteen ongelmana on, että se määritellään usein elinkeinolähtöisesti ja samalla painotetaan enemmän taloudellista kuin ekologista tai sosio-kulttuurista ulottuvuutta. Lisäksi kestävyyttä tarkastellaan usein vain yksittäisen matkailukohteen tasolla, kun sen sijaan tulisi ottaa huomioon vaikutukset koko matkailusysteemissä. Esimerkiksi Gösslingin ym. (2002) tutkimuksen mukaan yli 97 % kaukomatkailijan energian käyttöä koskevasta ekologisesta jalanjäljestä aiheutuu kohteeseen ja sieltä pois matkustamisesta ja vain muutama prosentti itse kohteessa tapahtuvasta toiminnasta. Saarinen korosti sitä, että parhaimmillaan matkailu voi toimia välineenä kestävään kehitykseen, mutta kaikki matkailu ei ole eikä tule olemaan kestävää.

Maantieteen moninaisuus tuli ilmi konferenssin sessioissa: kaikkiaan sessioita oli 46, ja ne kattoivat hyvin monipuolisesti teemoja aina luonnonmaantieteestä kulttuuri- ja talousmaantieteeseen. Itseäni kiinnostivat eniten lapsuuden ja nuoruuden maantiedettä, matkailumaantiedettä sekä matkailua ja luonnonsuojelua käsittelevät sessiot. Valitettavasti kaikkia kiinnostavia, päällekkäin osuneita esityksiä ei ollut mahdollista käydä kuuntelemassa. Oma esitykseni (yhdessä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden Kati Pitkäsen ja Jussi Semin kanssa) käsitteli Y-sukupolven eli 15–30-vuotiaiden suomalaisten vapaa-ajan asumista. Tutkimuksen perusteella mökkeily kiinnostaa paljon matkustavia nuoriakin, mutta uuden mökkeilijäsukupolven myötä vapaa-ajan asuntojen varustetasoon ja lähiseudun palveluihin saattaa kohdistua aiempaa enemmän odotuksia tulevaisuudessa. Kaupungistuneelle Y-sukupolvelle mökki voi toimia ikään kuin porttina luontoon.  

Vastuullisuuden teema näkyi upealla tavalla myös konferenssin järjestelyissä. Jokaiselle 400 osallistujalle jaettiin uniikki, islantilaisesta villasta käsin neulottu konferenssikassi. Kassit oli suunniteltu juuri tätä konferenssia varten. Kaksikymmentä paikallisen Lions Clubin naisjäsentä olivat neuloneet kassit, ja niistä kertyneet tulot annettiin Lions Clubin hyväntekeväisyysrahastoon. Kassi jäi Islannin matkan muistoksi, jota voi käyttää jatkossa vaikka tabletin kuljettamiseen.   

Jokaiselle osallistujalle jaettiin käsin neulottu uniikki konferenssikassi.
Konferenssi tarjosi mahdollisuuden verkostoitua muiden tutkijoiden kanssa paitsi sessioiden tauoilla myös tervetuliaisvastaanotolla ja konferenssi-illallisella. Illallinen järjestettiin avaruusaluksen näköiseksi kuvaillussa Perlanissa, joka on vesitorni. Herkuttelimme muun muassa paikallisella kalalla ja lampaalla ylimmän kerroksen näköalaravintolassa, jonka lattia pyöri ympäri ja samalla koko kaupungin maisemat tulivat tutuiksi. Reykjavik monine aaltopeltitaloineen ei varsinaisesti ollut idyllinen kaupunki, mutta pikkukylämäinen tunnelma, matalat värikkäät talot ja vilkas kävelykatu tekivät siitä omalla tavallaan ihastuttavan. Viimeisen illan Islannissa kruunasi käynti geotermisessä Blue Lagoon -kylpylässä, jonka lähes 40-asteisessa vedessä oli mahtavaa rentoutua pitkien konferenssipäivien jälkeen. Vaikka en juuri nähnyt Islantia Reykjavikin ulkopuolelta, maa teki sen verran suuren vaikutuksen, että aion ehdottomasti palata sinne takaisin! Pohjoismaiset maantieteilijät puolestaan kokoontuvat seuraavan kerran vuonna 2015 Virossa, mikä jo herätti konferenssiin osallistujien keskuudessa kriittisiä kommentteja Pohjoismaiden uudenlaisesta määrittelystä…

Konferenssi-illallinen järjestettiin Perlanissa.

Lähde:
Gössling, S., Borgström Hansson, C., Hörstmeier, O. & Saggel, S. (2002). Ecological footprint analysis as a tool assess tourism sustainability. Ecological Economics 43: 2–3, 199–211.