Yksilön ammatillisella kasvulla puhtia työssä jaksamiseen

Koulutetuista opettajista tulee tulevina vuosina olemaan pulaa. Yleisesti poistuma työelämästä tulee kiihtymään. Suurimmillaan se on vuosina 2015–2018 ja jatkuu edelleen voimakkaana vuoteen 2025. Ihmisten elinajan ennuste nousee vuosi vuodelta ja julkinen keskustelu viittaa vahvasti siihen suuntaan, että töissä on oltava entistä pidempään. Tällaiset skenaariot suuntaavat pohdintaa vakavasti niihin keinoihin, joilla voidaan edistää työhyvinvointia. Opettajien sairauspoissaolot ja ennenaikainen eläköityminen hankaloittavat koulujen toiminnan sujuvuutta. Koko yhteiskunnan etu on, että löydetään mielekkäitä keinoja, joilla nämä poissaolot saadaan laskusuuntaan.

Työssä jaksaminen ja yksilön ammatillinen kasvu ovat usean vuoden ajan kiinnostaneet kasvatustieteen maisteri Henry Lipposta.  Hän työskentelee Hämeen rykmentissä urheilukoulussa ja opiskelee työn ohessa liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntakasvatuksen laitoksella Jyväskylässä.

Jatko-opinnot Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa alkavat tänä vuonna aiheesta ”Elinikäinen oppiminen yli 55 – vuotiaiden liikunnan opettajien työuralla”. Hänen mukaansa työhyvinvointi pohjaa johtamiseen, osaamiseen ja työn hallintaan. Hän on aiemmissa opinnoissa perehtynyt työssä oppimiseen ja sen ohjaamiseen. Näistä opinnoista on noussut mielenkiinto tarkastella osaamisen kehittämisen merkitystä työssä jaksamiselle työuranaikana.

Lipposen tutkimuksen tavoitteena on saada näkyviin niitä toteutuneita malleja, joita mahdollisesti voidaan soveltaa liikunnanopettajien työyhteisöissä. Useat tutkimukset ja työhyvinvoinnin lähdekirjallisuus korostavat, että osaamisella on suuri merkitys työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Lipposen tutkimuksella on tarkoitus nostaa esiin kysymys onko näin. Tutkimuksella tavoitellaan malleja siitä, miten osaamisen kehittämistä ja työnsisältöä tulisi kehittää niin, että se tukee työssäjaksamista koko työuran ajan. Yleisesti todetaan, että työelämän rajoituksia voidaan vähentää hyvällä koulutuksella. Koulutuksessa on otettava huomioon muuttuvan työelämän tarpeet. Merkittävänä näkökantana on huomioitava täydennys- ja jatkokoulutuksen kehittäminen. Tutkimuksessa on tavoitteena tarkastella myös, mitä merkitystä liikunnan opettajien ammatilliseen kasvuun ja työssä jaksamiseen työuran aikaisella informaalilla oppimisella on työuran aikana mutta ennen kaikkea sen viimeisinä vuosina. Mahdollisesti näillä uusilla näkökulmilla ja käytännön toteutustavoilla voidaan vastata koko yhteiskuntaan vaikuttavaan intressiin, saada työntekijät jaksamaan työelämässä työkykyisenä ainakin varsinaiseen eläkeikään.

Lipponen on mukana Viva – terveysliikunnan tutkijayhteisössä, jossa on parikymmentä väitöstutkimusta tekevää tai jatko-opintoja suunnittelevaa päijäthämäläistä. Valmennusryhmäläiset tulevat mm. Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun Vierumäen yksiköstä, Liikuntakeskus Pajulahdesta, Lahden ammattikorkeakoulusta ja Päijät-Hämeen Urheiluakatemiasta. Valmennusryhmä on osa Viva – Terveysliikunnan tutkijayhteisö -projektia, jonka tavoitteena on edistää terveysliikunnan megamaakunnan toteutumista ja nostaa Päijät-Hämeen imagoa liikunnan ja hyvinvoinnin keskuksena. Projekti antaa valmennusryhmäläisille valmiuksia ja ohjausta terveysliikunnan alan jatko-opintoihin. Lipponen toivoo Vivalta erityisesti sparrausta tutkimukseensa. Lisäksi Lipposen mukaan etuna on, että tutkijayhteisö mahdollistaa jatkotutkintoon vaadittavien opintojen suorittamisen lähellä työpaikkaa.

Viva - Terveysliikunnan tutkijayhteisö -projektin (1.5.2012 - 31.12.2013) toteuttaja on Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, kumppaninaan Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation. Projektia rahoittaa Manner-Suomen ESR -ohjelma.

Kati Honkanen