Tiedekahvilassa 16.4. aiheena median ja terveellisen syömisen suhde

Määritteleekö media käsityksemme terveellisestä syömisestä? Mitä seuraa siitä, kun keskustelu erilaisista ruokavaliosuuntauksista, superruuasta ym., valtaa tiedotusvälineet päivästä toiseen? Näitä kysymyksiä muun muassa pohditaan huhtikuun tiedekahvilassa tohtorikoulutettava ETM Janne Huovila johdolla.

Lisätietoja ja ilmoittauminen Ajankohtaista sivulla.

Tervetuloa! 

"Tieteellisessä neulekahvilassa" mietittiin käsityön merkityksellisyyttä ajassamme

Tohtorikoulutettava KM, TaM Anna Kouhia esitteli käsityön merkityksiä ja merkityksellisyyttä ajassamme selvittävän väitöskirjatutkimuksensa aineistoja ja tuloksia tiedekahvilassa 13.3. Anna nosti myös pohdintaan mm. kysymykset, mikä on kädentaitajan ja muotoilijan välinen ero ja onko käsitöitä koskeva tutkimus oikeasti vakavasti otettavaa tieteellistä tutkimustyötä?

Käsityön tekemiselle on löydettävissä monentasoisia merkityksiä, yksilölle – yhteisölle, prosessi – produkti, harrastaja – ammattilainen ja nyt-hetki – menneisyys. Käsityön merkityksistä on löytynyt kahdeksan erilaista merkityskategoriaa: funktionaaliset, materiaaliset, esteettiset, ilmaisulliset, kokemukselliset, moniaistiset, yhteisölliset ja narratiiviset merkitykset (Kouhia, A. 2011. Käsityö kulttuuristen merkitysten kantajana)    http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/70818/1.%20GRADU_valmis_tiivistelm%C3%A4t_mukana.pdf ; (Kouhia, A. 2012. Categorizing the meanings of craft: A multi-perpectival framework for eight interrelated meaning categories) https://journals.hioa.no/index.php/techneA/article/view/395

Käsitöiden todettiin olevan sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti merkittäviä, käsityöt ovat tärkeitä ja “kässääminen” yhdistää oikeasti tässä ajassa ihmisiä. Käsitöiden tekeminen ja subjektiivisten merkitysten samankaltaisuus luovat myös siltoja eri kulttuuristen ja sukupolvien välille. Käsitöistä voivat nauttia kaikki, myös ”peukalo keskellä kämmentä –ihmiset” voivat nauttia muiden tekemistä töistä, lapaset lämmittävät ja kauniita pöytäliinoja on mukava ihastella. Tärkeintä ovat merkitysten, tunteiden ja kokemusten jakaminen sekä tunne kuulumisesta kulttuuriseen virtaan.

Kirjoittajina Anna Kouhia ja Kirsi Lindqvist


KM, TaM Anna Kouhia käsityön parissa



13.3. Tiedekahvilan osallistujia

Intensiivisen kirjoittamisen ja ideoinnin talvileiri Lammilla 6.-8.3.2013

Saavuimme kuuden hengen voimin Helsingin yliopiston Lammin biologiselle tutkimusasemalle kolmeksi päiväksi kirjoittamaan tekstejämme ja ideoimaan uutta tutkimuksen saralla. Talvileiri koostuu intensiivisestä prosessikirjoittamisesta ja tätä tukevista keskusteluista ja toiminnallisista aktiviteeteista. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin työstää omaa tekstiä, artikkelia, käsikirjoitusta tai projektiraporttia, joka kullakin leirille osallistujalla on nyt kirjoitusprosessissa.  

Talvileirin osanottajat Elina (vas.), Veera, Tiina, Kati, Päivi ja Anna (ei kuvassa)

Päivien aikana pysähdytään kuitenkin myös pohtimaan kunkin omia kirjoitusstrategioita, kirjoitusta estäviä ”jumeja” sekä kirjoittamista edistäviä käytäntöjä. Oheislukemistoksi ja keskustelujen tueksi olemme valinneet tekstin 

Eräsaari, Leena (2004). Antaudu vieteltäväkseni. Teoksessa J. Latvala, E. Peltonen & T. Saresma (toim.) Tutkija kertojana. Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 79. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 59-87. 

Ehdimme vaihtaa Eräsaaren artikkelista jo muutaman sanan istuessamme autossa - artikkeli tuntuu herättävän keskustelua tutkijan roolista, asemasta, motiiveista sekä hyvästä argumentoinnista. Eräsaaren artikkelia ja koko Lammin talvileiriä reflektoimme tulevien päivien aikana täällä Rajapinnan blogissa. 

- työpöydän äärestä, Anna Kouhia

---------------------------------------------------------------------------------------

Eräsaaren artikkeli Antaudu vieteltäväkseni teoksessa Tutkija kertojana – tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen kirvoitti paljon keskustelua Lammin kirjoitusleirillämme. Eräsaari kertoo kirjoittavansa ihanteelliselle sisäislukijalle, joka on viisas, hyvä, rakastava ja ymmärtävä lukija. Keskustelimme millaisella lukijalle me kirjoitamme. Yksi sanoi kirjoittavansa vihamieliselle, kriittiselle lukijalle. Toinen pohtii kirjoittaessaan, miltä teksti mahtaa tuntua oman tutkimuksensa kohdejoukkoon kuuluvan näkökulmasta.

Itse lastensuojelun kehittämisestä väitöskirjaa tekevänä pohdin, miten tuoda olemassa olevia epäkohtia ja kehittämistarpeita esiin siten, etteivät lastensuojelun työntekijät koe tulleensa vähätellyiksi tai arvostelluiksi.  Itse asiassa samaa asiaa pohdin myös kehittäjän roolissa. Miten toteutan kehittämishankkeita aidossa kumppanuudessa sen työntekijäjoukon kanssa, jotka esimerkiksi pilotoivat uutta toimintamallia asiakastyössään? Kehittämistyöhön antautuminen vaatii rohkeutta sekä kehittäjältä että erityisesti niiltä, jotka uskaltautuvat kokeilemaan uusia toimintatapoja ja -käytäntöjä. Palmenian tutkimus- ja kehittämishankkeet yhdistävät parhaimmillaan tieteellisen tutkimuksen ja arjen käytäntöjen kehittämisen. 

Tutkijapraktikumilaisten tutkimusaiheet avaavat valtavasti mahdollisuuksia aidosti käytäntöjä kehittävään implementaatiotutkimukseen. Tällä hetkellä pohdinnassa ja valmistelussa on useita eri hankeavauksia. Toivottavasti viimeistään ensi vuonna meillä on käynnissä useampi tutkimus- ja kehittämishanke, joiden teemat liittyvät esimerkiksi vanhuutta koskevien stereotypioiden ja kulttuuristen käsitysten purkamiseen hoivapalveluissa, ikäihmisten itsemääräämisoikeuden lisäämiseen, nuorten luontosuhteeseen ja ympäristövastuun kasvattamiseen, subjektiivisen koetun terveyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen sekä arjen estetiikkaan.

- Kati Honkanen

----------------------------------------------------------------------

Puolen päivän kokemuksella harmittelen jo nyt sitä, että omalta osaltani talvileiri jää tyngäksi. Aamulla on edessä paluu Lahteen – päällekkäisiä buukkauksia ei näköjään voi hanketyössä välttää. Työarkeni rakentuu yleensä sirpaleisista tehtävistä ja raamittuu perhe-elämän sanelemien aikataulujen mukaan. Täällä ajantaju katoaa ja ainoastaan tiuhat ruoka- ja kahvitauot rytmittävät päivää (nälkä ei tosiaan pääse yllättämään). Tauoilla olemme jo parantaneet puoli (tiede)maailmaa, mikä on antanut uutta potkua Tikutus-hankkeeseen liittyvän kirjoitustyöni hahmottelemiseen. Tähän mennessä olen Eräsaaren puhuttavan artikkelin lisäksi perehtynyt toimijuuden ja pystyvyyden käsitteisiin. Päivällistä odotellessa taidankin vielä vilkaista muistelutikkuun liittyvää haastatteluaineistoa… 


- Päivi Kuosmanen
--------------------------------------------------------------------- 

Tervehdys myös oman työpöytäni ääreltä. Kolmen päivän intensiiviselle kirjoitusperiodille vaikuttaa olevan oivalliset puitteet täällä Lammilla. Huoneeni ikkunasta aukeaa rauhaisa maisema, johon on mukava nostaa katseensa työpöydän jo vallanneilta papereilta:

Työpöytä (ja tutkijan heijastus)

Kirjoitanpa tähän ylös oman kolmen päivän kirjoitusstrategiani:

Missionani on tämän lyhyen kirjoitusperiodin aikana käsitellä tutkimusaineistoani ja kirjoittaa siitä nousevia tuloksia ja ideoita ylös. Kirjoittamiseni ei tällä kertaa ole kovin vapaata ja luovaa, vaan lähinnä se on määrälliseen aineistoon perustuvien havaintojen raportoimista. Tästä huolimatta Lammin ympäristö tuntuu jo nyt tarjoavan hyvän maaperän myös luovemmille ajatuksille, eli sen pohtimiselle, mitä oikein haluan tulosten avulla kertoa. Noita ajatusten ituja pyrin kirjaamaan raportoimieni prosenttijakaumien rinnalle, mutta vielä tässä vaiheessa ilman yritystä tekstin viimeistelyyn.

Kunhan olen dataa tarpeeksi pöyhinyt, voin sitten keskittyä tulosten luovempaan ja toivottavasti lukijaakin kiinnostavaan raportointityyliin. Tästä aiheesta meiltä kumpusikin kokemuksia kahvipöytäkeskustelussamme aiemmin päivällä. Kummassakin työskentelyvaiheessa, aineiston läpikäynnissä ja tulosten tulkinnassa ja linkittämisessä aiempaan tutkimukseen on omat kiinnostavat puolensa: aineiston läpikäyminen täyttää pääni jatkokysymyksillä ja pohdinnoilla, kun taas kirjoittamisen loppuvaihe ja loputtomaltakin tuntuva lauseiden viilailu eri vivahteita etsien jollain vinksahtaneella tavalla kiehtoo minua. Tätä herkullista vaihetta vielä odotellessa!

- Tiina Koskimäki

---------------------------------------------------------------------

Henkilökohtaisen raja?

Lammilla - kauempana hektisestä elämänmenosta - pöytäkeskustelut tiheillä ruokatauoilla sykkivät.  Ehkäpä tämä ympäröivä rauhallisuus saa mielikuvituksen liikkeelle? Mietimme kahvipöydässä myös julkista tietoa, erityisesti tekstejä: henkilökohtaisen ja julkisen raja tulee erityisen näkyväksi kun raja ylitetään. Se voi herättää mielenkiintoa, kirvoittaa myötähäpeää tai vaikkapa tuoda helpotusta vertaistukena. Jos esimerkiksi blogissa julkistaa henkilökohtaista tietoa, sen voi kuka tahansa löytää sieltä tai viittauksia siihen vielä vuosienkin päästä. Toisaalta omia tekstejään voi julkaista pitkienkin aikojen kuluttua. Mutta julkistaessaan muiden tietoja – vaikkapa perheenjäsenten, sukulaisten tai kriitikkojen tekoja, tekstejä tai puheenparsia – joutuu asemaan, jossa asettaa tuon henkilökohtaisen rajan toisen puolesta. Sisäisen lukijan rooli voi olla moraalinvartija, kannustaja, tai vaikkapa arkaa aihetta käsittelevää tekstiä kirjoittaessa lukija, jota aihe koskettaa.

Mietimme myös viittauksia, joissa kirjoittaja on ylitulkinnut toisen sanomaa. Lukijan vastuulle jätetään luottaako viittauksiin, vai tarkistaako aina alkuperäislähteen. Pohdintaa riittää, sillä myös jokainen julkaisu, lehti ja journalisti, blogi-kirjoittaja ja tutkija sekä ohjaaja, vetää rajansa siihen, mikä on sopivaa. Julkistetun tekstin voi lukea kuka vain, vaikka kohdelukijat olisivat kirjoitushetkellä kirjoittajan mielessä vain rajattu ryhmä.

Ohessa kuva henkilökohtaisesta työpöydästäni, joka nyt kolmen päivän ajan sijaitsee täällä Lammilla. Myös se paljastaa jotakin minusta. Jääköön muu.

Lammilta - Elina Vaara

--------------------------------------------------------------------- 

Filosofi Martin Heideggerin mukaan ihmisenä oleminen on kanssaolemista. Yksin oleminenkin on kanssaolemisen vajaa modus. Tutkimuksen tekemiselle oleskelu tässä kanssaolemisen vajaassa muodossa on välttämätöntä. Kirjoittaminen on yksinäistä, mutta kirjoitamme jollekin, mahdolliselle lukijalle.  Tätä samaa teemaa pohditaan myös Leena Eräsaaren artikkelissa gender-näkökulmasta. Tulimme tänne Lammille luodaksemme hetkeksi toisenlaisen kanssaolon mahdollisuuden. Täällä työskentelemme ja majoitumme yksin kahden hengen huoneissa. Tapaamme muutaman tunnin välein syömisen merkeissä. On hienoa saada sekä kirjoitusrauhaa että mahdollisuuden puhua toisten kanssa tutkimuksen tekemisestä (ja mistä vaan) pitkin päivää! Iltaisin suljemme tietokoneet ja saunomme. Yksi meistä ihastui Lammin aamuihin: kaikki kävi nopeasti, kun ei tarvinnut maanitella pientä ihmistä pukemaan vaatteita päälle, kuten arkiaamuina kotona. Yhdellä meistä on pieni ihminen kehossaan mukana Lammilla. Kaikki meistä käyttää kännykkää ja langatonta verkkoa yhteydenpitoon. Itse heräsin tänään klo 7:00 äidin lähettämään tekstiviestiin: ”Hyvää naistenpäivää!” Naisporukalla on ollut hauskaa, mutta on kyllä nastaa palata myös miesten pariin, muutenkin kuin lukemalla kirjoja. 

- Veera Launis

---------------------------------------------------------------------------------------------------------