Tutkimus ja arki kohtasivat hankkeen päätösseminaarissa 27.5.2014

Yhteishankkeen päätösseminaaria vietettiin tiistaina 27.5.2014 Wanhassa Walimossa. Seminaarissa keskusteltiin mm. siitä, mitä hyötyä yliopistotutkimuksesta on yritysten ja organisaatioiden arjessa ja miten voidaan tukea tiedon siirtymistä väitöskirjasta ja tieteellisestä artikkelista käytännön toimintaan?

Tutkimus ja arki kohtaavat -toritapahtuma oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Helsingin yliopiston rinnakkaishankkeiden päätösseminaari. Seminaarissa esiteltiin videoin, valokuvin, tekstein ja piirroksin hankkeiden toimintaa ja tuloksia. Torin annista ja tunnelmasta oli  nautimassa 59 osallistujaa.

Innovaatioita toiminnan rajapinnoilta - tiedon sekä osaamisen tuottamisen ja välittämisen foorumit Päijät-Hämeessä -hanke päättyy 30.6.2014, mutta monenlaista toimintaa ja ideoita jää elämään hankkeen jälkeen....

Kuvat: Päivi Kuosmanen

Virtuaaliympäristöt opetuksessa -tilaisuus 8.5.2014

Päijät-Hämeen LUMA -keskus järjestää 8.5.2014 klo 15-17.30 yhteistyötilaisuuden, jossa esitellään erilaisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen luma-aineissa. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille luma-aineiden opettajille ja näiden teemojen kanssa työskenteleville. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumislomake Ajankohtaista sivulla.

Tervetuloa mukaan!

Luonnon hyvinvointivaikutukset esillä matkailututkijoiden symposiumissa

Suomen matkailututkimuksen seura juhlisti maaliskuussa kymmenvuotista taivaltaan m/s Silja Serenadella. Yhdeksännessä Matkailu- ja vapaa-ajantutkimuksen symposiumissa oli mukana 25 osallistujaa eri yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja muista alan tutkimusta tekevistä tai hyödyntävistä organisaatioista. Kahden päivän aikana kuultiin 15 esitystä, jotka käsittelivät muun muassa matkailun taloudellisia vaikutuksia, paikallisväestön suhtautumista matkailun kehittämiseen ja palvelumuotoilun käyttöä matkailuyrityksen asiakastiedon lisääjänä.

 

Keynote-esityksessään professori Liisa Tyrväinen Metsäntutkimuslaitoksesta tarkasteli sitä, miten tietoa luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista voidaan hyödyntää matkailussa. Luonnon vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin ovat monen tekijän summa. Ensinnäkin luontoalueet houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan, mikä edistää fyysistä (ja psyykkistä) terveyttä. Luontoympäristö parantaa mielialaa ja palauttaa stressistä. Lisäksi laajat metsäalueet vaimentavat melua ja parantavat ilmanlaatua. Luonnossa ihmisillä on mahdollisuus sekä sosiaalisen kanssakäymiseen että yksinoloon. Tutkimusten perusteella selvä vaikutus hyvinvointiin saadaan, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli 5 tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan keskimäärin 2–3 kertaa kuukaudessa. Jo lyhytaikaisilla vierailuilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia psykologiseen hyvinvointiin.

 

Viime vuosina Suomeen on rakennettu ensimmäiset terveysluontopolut, joissa on metsän ja ympäristön kokemiseen ja havainnoimiseen liittyviä harjoite- ja informaatiotauluja. Tyrväinen kertoi myös esimerkkejä Japanista, jossa on kehitetty metsäterapiaa ja sertifioitu terveysmetsiä. Kaupungistumisen arvioidaan lisäävän luontomatkailun kysyntää. Matkailutuotteiden osia voivat olla luonnossa liikkuminen (aktiviteetit), oleskelu ja stressistä palautuminen, luonnonläheinen majoitus, terveellinen lähiruoka, sauna ja luonnonkosmetiikka sekä terveyspalvelut. Luonnon merkityksen hyvinvoinnin lähteenä nosti esille myös lehtori Susanna Saari Turun ammattikorkeakoulusta. WelDest-hyvinvointi- ja terveysmatkailututkimushankkeen tulosten perusteella viihtyisä luonnonympäristö on tärkeä tekijä hyvinvointi- ja terveysmatkailijan kohdevalinnassa.  

 

Jatkoin teeman käsittelyä omassa esityksessäni, jossa tarkastelin 1990-luvulla syntyneiden nuorten eli ns. Y-sukupolven luonnossa virkistäytymistä ja luontosuhdetta. Lahden seudulla asuville 15–21-vuotiaille nuorille tehdyn tutkimuksen perusteella luonto on tärkeä osa elämää valtaosalle nuoria. Luonto lisää nuorten hyvinvointia; se muun muassa rentouttaa, rauhoittaa ja mahdollistaa arjesta irtautumisen. Tulevaisuudessa saattaa olla entistä enemmän kysyntää luontomatkailun ohjelmapalveluille. Opastusta ja ohjausta kaivataan, jos luonnossa liikkuminen ei ole osa kaupunkilaisnuorten jokapäiväistä arkea. Osan mielestä kaupungeissa ei ole oikeaa luontoa, joten luonnon perässä ollaan todennäköisesti valmiita myös matkustamaan. Tulevaisuuden ennakoiminen on kuitenkin haasteellista, sillä luonnossa virkistäytyminen on sidoksissa ikään ja elämänvaiheeseen: vaikkapa marjastus ja sienestys saattavat alkaa kiinnostaa nuoria myöhemmässä elämänvaiheessa.

Tekstin kirjoittaja: tutkijatohtori Riikka Puhakka

   

Eettisyydestä gerontologisessa sosiaalityössä ja vanhustenhoidossa

XVI sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin Itä-Suomen yliopistolla, Kuopion kampuksella 13.-14.2.2014. Päivien teemana oli "Eettisyys ihmistyössä". Eettisyyttä käsiteltiin päivillä sosiaalityötä ja yhteiskuntaa laajasti läpäisevänä teemana.

Päivillä kokoontui työryhmiä, joissa tarkasteltiin eettisiä kysymyksiä esimerkiksi eri tutkimusteemojen tai yhteiskunnan ilmiöiden kautta. Ryhmää gerontologinen sosiaalityö ja vanhustenhoidon eettiset kysymykset, vetivät professori Marjaana Seppänen ja professori (emer.) Jyrki Jyrkämä. Ryhmässä oli esityksiä vanhusten hoidon ajankohtaisista, ennen kaikkea eettisistä kysymyksistä mutta myös gerontologisen sosiaalityön kehittämisestä ja suuntaamisesta. Gerontologiseen sosiaalityöhön liittyvät workshopit eivät yleensä ole olleet mikään yleisömenestys ja paljon on meitä samoja tutkijoita niissä pyörinyt. Tähän workshopiin tuli kuitenkin niin paljon esityksiä että se sai lisäaikaa iltapäivään!  Niin esittäjissä kuin yleisössäkin näkyi uusia naamoja!

Vanhusten arjen, hoidon ja muiden kipupisteiden esiin nostaminen on yksi gerontologisen sosiaalityön tärkeistä tehtävistä. Tutkimuksen päiviltä ja viimeaikaisista kirjoituksista vanhojen ihmisten kohtaamisesta kodin arjessa, kuntoutuksessa ja laitoshoidossa ovat nostaneet mieleeni paljon ajatuksia. Professori (emeritus) Pauli Niemelän hieno luento Ihmisarvo ja sosiaalityö nosti esille kasvojen säilyttämisen: asiakkaan oikeuden tulla kuulluksi omana itsenään, kunnioittavasti.  Esimerkiksi Karoliina Ojasen käynnissä olevassa tutkimuksessa vanhoista miehistä laitoshoidossa on tullut esille julmia, piittaamattomia tilanteita, joissa miehiä on jätetty huomioimatta, hoitamatta ja heitä on nöyryytetty. Dosentti Gustaf Molander on juuri julkaissut kirjan: Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä. Kirjaa varten hän itse työskenteli erilaisissa kunnallisissa ja yksityisissä vanhusten hoitoyksiköissä lähihoitajien apulaisena (HBL 4.3.2014 s.20).

Psykohistorioitsija Juha Siltala on jo vuonna 2007 ilmestyneessä” Työelämän hyvinvoinnin lyhyessä historiassa esittänyt teräviä analyysejä jotka ovat yhä ajankohtaisia. Hän kirjoittaa kehittämisestä ylhäältä alaspäin (s.486). Siinä työelämän kehittäminen nähdään erillisinä projekteina, seuranta- ja arviointijärjestelminä jotka johto ylhäältä lanseeraa ”muutosvastarintaan jämähtäneen suoritusportaan” työn kehittämiseksi.

Käytännön hoitotyötä tekevät joutuvat priorisoimaan ja vähentämään työtehtäviä jotka he kokevat tärkeiksi. Tämä aiheuttaa ahdistusta, huonoa omaatuntoa ja kritiikin pelkoa. Toivotaan esimiesten ottavan kantaa siihen mikä on välttämätöntä ja mikä ei. Vastuuta käytännön yksittäisistä tilanteista eivät esimiehet voi ottaa ja pallo heitetään takaisin käytännön työn tekijöille. Vanhojen ihmisten hoito on usein hoidettavien huonon muistin ja kunnon sekä päivittäin hoitoon liittyvien päätösten teon vuoksi myös eettisesti hyvin kuormittavaa (HBL 4.3.2014).

Lähihoitajan tutkinto on sosiaalialan alin perustutkinto. Juuri lähihoitajat työskentelevät lähimpänä vanhoja ihmisiä. Sosionomit (yh) ja sosiaalityöntekijät työskentelevät ”rajapinnoilla”. Professori Sari Rissanen kokosi tutkimuspäivien antia ja nosti esille muun muassa asiakkaiden suojelemisen sekä sosiaalityön toimijuuden yksilön ja rakenteen välisessä puristuksessa. Me yhdessä tätä työtä teemme. Lähihoitajien työskentelyä vanhojen ihmisten kanssa on tutkittu ja parhaillaan tutkitaan myös sosiaalityössä. Olisi suotavaa että jatkossa tulisi myös enemmän tutkimusta gerontologisesta sosiaalityöstä, niin eettisestä, kuin muustakin näkökulmasta. Jaksan uskoa siihen että tutkimukset tukevat myös käytännön työn kehittämistä ja vahvistamista.  Kehittämistyötä meillä kyllä riittää! Tämä vaatii meidän kaikkien, niin vanhojen ihmisten itsensä, omaisten, ”kiinni vanhojen ihmisten iholla” työskentelevien, kuin meidän etäämmältä asiaa katsovien yhteistyötä.

Olen kiitollinen tästä vuoden mahdollisuudesta tutkia gerontologista sosiaalityötä ja siirryn iloisin mielin monen vuoden tauon jälkeen käytännön gerontologiseen sosiaalityöhön.

Lähteet:

Häkälä, Niina (toim.) Eettisyys ihmistyössä. Abstraktikirja XVI Sosiaalityön tutkimuksen päiviltä (http://www.uef.fi/fi/yhteiskuntatieteet/sosiaalityon-tutkimuksen-paivat)

Ojanen, Karoliina  Autettavasti mies? Miesten kokemuksia auttamisesta laitoshoidossa. Esitys Lahden tiedepäivillä 2013

Ranninen, Tua   Att bemöta en äldre människa på bästa sätt (HBL 4.3.2014.s20)Gustaf Molanderin haastattelu liittyen hänen kirjaansa: Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito-ja hoivatyössä

Siltala, Juha Työelämän huonontumisen lyhyt historia 2007, Otava: Keuruu.

Tämän blogitekstin kirjoittaja on Ylva Krokfors, VTL,

Tutkijapraktikumissa työskentelevä tohtorikoulutettava

Rajapinta-hanke jatkuu 30.6.2014 saakka

Innovaatioita toiminnan rajapinnoilta -hanke jatkuu kevätkauden 2014. Kevään kuluessa keskitytään erityisesti Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen toiminnan käynistämiseen yhteistyössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja alueen toimijoiden kanssa. Tutkijapraktikumissa tehdään luontosuhteeseen ja sosiaalityöhön liittyvää tutkimusta.

Mitä on olla vanha mies ja miten sellaiseksi tullaan?

Tiedekahvilassa olisin esitellyt meneillään olevaa etnografista tutkimustani yli 70-vuotiaista suomalaisista miehistä. Vanhuuden ja mieheyden välisen suhteen tutkimus on Suomessa, ja muuallakin, ollut toistaiseksi vähäistä, joskin kiinnostus aiheeseen on lisääntymässä. Työn vaiheen vuoksi olisin esittänyt joitakin tämänhetkisiä pohdintoja sekä yleisemmin työni teoreettisia taustoja, kuten miten tässä tutkimuksessa ymmärrän vanhuuden, sukupuolen ja seksuaalisuuden. Olen lopettanut kenttätyöt toukokuussa 2013, ja analyysi on siis alkutekijöissään. Työni tutkimuskysymykset ovat:

1)                   Millaista sukupuolta miehet rakentavat? Millaista sukupuoleen ja ikään liittyvää kulttuurista perinnettä voi abstrahoida miesten kokemuksista? Millaiset mieheydet ovat toivottuja, haluttuja tai mahdollisia? Miten miehet neuvottelevat kulttuuristen vanhuutta, seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevien normien kanssa?

2)                   Miten avuntarve vaikuttaa mieheyden rakentumiseen? Millaista mieheyttä ja vanhuutta hoivapalvelujen käytännöissä tuetaan tai häivytetään? Millaisia maskuliinisuuksia vanhainkodin rutiineissa, päivätoimintaryhmien vuorovaikutuksessa tai kotihoitokäynnin yhteydessä rakentuu?

3)                   Miten miehet vanhenemisestaan puhuvat ja elämäänsä tulkitsevat? 

4)                   Mikä miehiä tutkimusympäristöissäni erottaa? Millaisia eroja mieheyden kokemuksissa ja konstruktioissa miesten välillä on?

Tutkimuksessani näen vanhuuden ja sukupuolen sosiaalisesti konstruoituneina ilmiöinä eli ne rakentuvat erilaisissa merkitystulkinnoissa ja tulkintoja ohjaavissa säännöissä. Mitä vanhuus, sukupuoli tai seksuaalisuus merkitsee, vaihtelee suhteessa kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja historialliseen kontekstiin. Tämän näkökulman rinnalla olen kiinnostunut siitä, miten vanhuuden kokemus on suhteessa tulkitsijaansa eli miten tässä tutkimuksessa miessukupuoli vaikuttaa näihin kokemuksiin muiden sosiaalisten kategorioiden, kuten taloudellinen tilanne, yhteiskuntaluokka jne., ohella. Työssäni yhdistyvät sukupuolentutkimus, kriittinen gerontologia ja etnografinen folkloristiikka.

 

Tutkimusaineisto on muodostettu etnografisin menetelmin pääkaupunkiseudulla vuosien 2011–2013 aikana. Olen haastatellut ja havainnoinut miehiä päivätoimintaryhmissä, kahdessa vanhainkodissa, joista toinen keskittyi saattohoitoon ja toinen kuntoutukseen, omaehtoisesti järjestyneessä keskusteluryhmässä sekä kotihoitokäyntien yhteydessä.  Olen haastatellut yhteensä 39 miestä (11 kotihoitoa käyttävää miestä; 10 miestä päivätoimintaryhmistä; 9 miestä keskustelukerhosta ja 9 miestä vanhainkodeista). Miehet ovat iältään 71–95-vuotiaita; eniten mukana on 80–88-vuotiaita. Miehet tulevat erilaisista taustoista ja heidän tilanteensa vaihtelevat muun muassa perheen, koulutuksen, seksuaalisen suuntautuneisuuden, uskonnollisuuden, taloudellisen tilanteen ja sairauksien osalta. Haastattelujen ja havainnointiaineiston lisäksi aineistona on myös miesten minulle spontaanisti antamia kuvia, kirjoittamiaan kirjoja, tarinoita, lehtikirjoituksia sekä mietintöjä.

 

Alustavan jaon mukaan analyysini jakautuu seuraavasti:

1)      menneen nykyisyys

·               Miten esimerkiksi sotakokemukset, koulutus tai työura konstruoivat tämänhetkistä mieheyttä?

2)      sosiaaliset suhteet ja arjen järjestykset

·         Miten mieheys muodostuu jokapäiväisissä käytännöissä?

3)      sukupuoli, intiimiys ja seksuaalisuus

·         Millaista on sopiva mieheys? Mitä seksuaalisuuden kokemuksille tapahtuu miehen ikääntyessä? Miten vanhat miehet tulkitsevat intiimiyden tarvetta ja kokemuksia?

4)      miltä vanhuus tuntuu

·         Miesten vanhuuden kokemuskuvaukset sekä käsitykset vanhusten yhteiskunnallisesta tilanteesta

 

Hankkeen tavoitteena on siis tutkia, miten vanhan miehen kategoria kulttuurisena konstruktiona rakentuu, miten vanhat miehet kokevat mieheytensä, miten vanhuus mahdollisesti muokkaa mieheyden sisältöjä sekä millä tavoin nämä kokemukset jäsentyvät erilaisissa elämäntilanteissa.

 

Tekstin kirjoittaja: Lahden Tutkijapraktikumissa työskentelevä tutkijatohtori, FT Karoliina Ojanen

 

Tiedekahvila 10.12. peruttu

Huominen 10.12. tiedekahvila on peruttu sairastumisen vuoksi. Miesten vanhuuden kokemuksien teemaan on kuitenkin mahdollista päästä tutustumaan mm. Rajapinta-hankkeen blogin kautta. Tutkijatohtori Karoliina Ojanen kirjoittaa omasta tutkimusteemastaan, "Miehiä tässä vielä ollaan tai mitä siitä on jäljellä", blogiin vielä lähipäivinä.

Vuoden viimeisessä tiedekahvilassa 10.12. puhutaan vanhojen miesten mieheyden kokemuksista

Tutkijatohtori FT Karoliina Ojanen esittelee tiedekahvilassa meneillä olevaa etnografista tutkimustaan miesten vanhenemisen kokemuksista. Kahvilassa pohditaan mm. sitä, kuinka avuntarve vaikuttaa mieheyden rakentumiseen. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet Ajankohtaista sivulla.

Tervetuloa!

Hyvinvoinnista ja elämänkulusta virisi keskustelua tiedekahvilassa

Lahden tiedekahvilassa keskustelimme hyvinvoinnin erilaisista sisällöistä, siitä mitä pidetään itselleen tärkeänä, sekä elämänpolun nivel-, solmu- tai kiisikohdista. Kuka hyvinvoinnin määrittelee, ja mitä määritelmästä seuraa? Entä olisiko elämässä löydettävissä tapahtumia tai tapahtumakulkuja, joilla voisi ennustaa tyytyväisyyttä tai hyvinvointia myöhemmin elämässä?

Ikihyvä –aineisto suo mahdollisuuden tutkia asiaa. Lähdimme liikkeelle siitä, että ihmiset itse voivat parhaiten kertoa mikä heille on tärkeää. Lähes kaikki vastaajat pitivät terveyttä, fyysistä kuntoa (tai toimintakykyä) ja suhteita perheenjäseniin tärkeinä, ja nämä pysyivät tärkeinä iän karttuessa. Lisäksi merkityksellistä omalle hyvinvoinnille oli sekä ”mahdollisuus asua paikassa jossa tuntee olevansa kotonaan” että liikkuminen luonnossa. Toisaalta osan hyvinvoinnille mm. uskonnollisuus, järjestötoiminta ja vapaaehtoistyö oli erittäin merkityksellistä. Taloudellinen toimeentulo nousi myös esiin, mutta tärkeämpää olivat asumiseen ja elinympäristöön, terveyteen sekä läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät seikat.

Elämänpolku on ketju, jossa tapahtumat seuraavat toistaan. Päätöksillä ja sattumilla voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia hyvinvoinnin eri osa-alueille. Kausaalisuudella voi myös olla kesto. Osa käänteistä vaikuttaa elämän polulla vain hetken. Mutta toisilla voi olla koko elämän mittainen vaikutus; lasten saanti, ensimmäinen työpaikka, sota tai elinpiirin ihmissuhteiden muutos voivat muokata mahdollisuuksia ja elämää pitkäksi aikaa. Suurin vaikutus hyvinvointiin näyttäisi olevan viime vuosien tapahtumilla, pysyvyydellä tai yllättävillä käänteillä sosiaalisissa piireissä. Omat mahdollisuudet ja pystyvyys vaikuttaa elämänsä asioihin (tai itsemääräämisoikeus) ovat avaimia hyvinvointiin.

Keskustelimme miksi nykypäivän 80v ylittäneet olivat arvioineet eri osa-alueet vähemmän tärkeiksi hyvinvoinnilleen, kuin nuoremmat? Onko kyse siitä, että elämän on opettanut, ja asioiden tärkeysjärjestys on kirkastunut. Vai onko kyse siitä, että he muistavat oman lapsuutensa vanhainkodit, tai että omaa tilanne ei kokonaisuudessaan ole niin tärkeää verrattuna vaikkapa läheisten tai lasten ja lastenlasten oloihin? Asiaa voisi selittää myös kulttuurisella ja historiallisella ajankuvalla (syntymäkohortti, yhteiskunnalliset tapahtumat, naisten asema, jne).

Eläkeajan yhteisöllisyys tuli esiin useassa kohdassa: eläköityminen kun on suuresti elinpiiriä koskettava asia. Suurien muutosten sekä nykypäivän tietovirran ja palvelutarjonnan keskellä oli ikäihmisten kanssa työtä tekevillä usein noussut esiin turvattomuuden kokemus. Esimerkiksi henkilö joka hakee ateriapalvelua voi kaivatakin turvallisuutta, tai verenpainemittaukseen saatetaan saapua vain keskustelemaan toisen ihmisen kanssa. Toisaalta onko tilanne sama nuorilla: heillekin tempoileva nykyelämä voi aiheuttaa herkemmin epävarmuutta ja turvattomuutta. Tällöin turvaa saatetaan hakea muualta, kun elämä ei ole niin ennustettavaa ja tasaista. Syklisyydestä, yllättävyydestä ja jatkuvasta valintojen tekemisestä tulee näin normatiivista. Elämänhallinta nouseekin yhä enemmän esille – lapsuudesta vanhuuteen saakka. Hallinta liittyy tällöin oletettavasti sen hetken luottamuksen kokemukseen, koska tulevasta ei tiedä.

Suurkiitos kaikille kahvittelijoille ja keskusteluun osallistuneille! Tervetuloa joulukuussa sitten tiedekahvilaan kuulemaan ja pohtimaan asioita miehistä.

Elämänkulun tapahtumia tutkimme lisää aineiston pohjalta, ja olemmekin aloittamassa yhteisprojektia hyvinvoinnista, eläköitymisestä ja elämänkulusta: päivitämme tutkimustietoa ja ajatuksia ”Elämänkulkua ja tutkimusta” -blogiimme!

Päijät-Hämeen LUMA-keskus avattiin 31.10.2013

Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen (PH LUMA) sekä valtakunnallisten LUMA-viikkojen avajaisia vietettiin torstaina 31.10.2013 Oppimiskeskus Fellmanniassa. PH LUMA on yhdestoista keskus osana valtakunnallista Suomen LUMA-keskusten verkostoa. LUMA-toiminnan tavoitteena on taata Suomen matemaattis-luonnontieteellisen ja teknologisen osamisen korkea taso ja osaajien riittävä määrä. Toiminnalla innostetaan lapsia ja nuoria LUMA-aineiden opiskeluun sekä tuetaan opettajien työtä. Lisäksi tavoitteena on lisätä yleisesti tietoisuutta LUMA-aineiden merkityksestä yksilöiden, yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvoinnille.

Avajaisissa puhunut kansallisen LUMA-neuvottelukunnan puheenjohtaja ja tulevan LUMA-keskus Suomen johtaja, professori Maija Aksela painotti puheessaan opettajien merkitystä. LUMA-toiminnassa pyritään yhdistämään yliopistollinen tieto opettajien työhön kouluissa ja aikaansaamaan aktiivisia reaktioita. Lahden kaupungin tervehdyksen esittänyt Lahden lukiojohtaja Heikki Turunen korosti toiminnan tuottaman oppimisen ja oivaltamisen ilon merkitystä.

Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen johtaja Jarkko Lampiselkä nosti omassa puheenvuorossaan esille luma-aineiden opettamisen haasteen. Päijät-Hämeen LUMA-keskuksenkin keskeisenä tavoitteena on vastata tähän haasteeseen mm. tarjoamalla opettajille työkaluja opetuksen tueksi sekä tukemalla laaja-alaista verkottumista eri toimijaryhmien ja yliopisto-koulut-yrityskentän välillä.

Opettajien edustajana avajaisissa puhunut Hollolan lukion lehtori Eila Hämäläinen kertoi opettajien odotuksista ja toiveista LUMA-keskukselle. Opettajat toivovat yleisesti tiedon lisäämistä, nuorille tietoa luma-aineiden opiskelusta, jotta innostus luonnontieteisiin säilyisi, ja opettajille täydennyskoulutusta. Konkreettisina toimintaehdotuksina hän esitti mm. laitevuokrauksia, kummiluokka- ja LUMA-yhdysopettajatoimintaa, apua projektien koordinointiin ja erilaisten kilpailujen, leirien ja kansainvälisen yhteistoiminnan organisointiin.

Päijät-Hämeen LUMA-keskus organisoidaan Lahden Yliopistokampuksen yhteyteen ja käynnistysvaihe rahoitetaan EU-rahoituksella. Keskuksen koordinoinnista vastaa Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, mutta toiminta on käytännössä yhteistyötä verkostossa, joka ylittää organisaatio- ja oppilaitosrajat. Yliopistoille LUMA-toiminta tarjoaa erinomaisen väylän toimia yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja välittää tietoa molempiin suuntiin.

Tarkempaa tietoa Päijät-Hämeen LUMA-keskuksesta löytyy keskuksen verkkosivuilta, jotka löytyvät oheisen linkin kautta.

Tunnelmia avajaisjuhlista 31.10.2013:

Professori Maija Aksela

LUMA-toiminnan esittelyä avajaisten yhteydessä järjestetyssä näyttelyssä

Kariston koulun oppilaat esittivät avajaisissa Vesihiisi-räpin

Kuvat Antti Sihlman
Teksti Anne Antila, Lahden Yliopistokampus ja Kirsi Lindqvist, HY Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Nuoret ja luonto tiedekahvilan teemana 17.10.2013

Tutkijatohtori, FT Riikka Puhakka tiedekahvilassa 17.10.2013

Tutkijatohtori, FT Riikka Puhakka esitteli tiedekahvilassa tutkimustaan nuorten luonnossa virkistäytymisestä, luonnolle antamista merkityksistä ja suhteesta luontoon. Viime aikoina Suomessakin on noussut huoli lasten ja nuorten luonnosta vieraantumisesta. Ovatko tämän päivän kaupunkilaisnuoret luonnosta vieraantuneita diginatiiveja vai metsästä hyvinvointia ammentavia luontoilijoita?

Lahden seudulla keväällä 2013 toteutetun tutkimuksen perusteella luonto on 15–21-vuotiaille nuorille ennen kaikkia elämysten ja virkistyksen lähde. Temaattisen kirjoitusaineiston perusteella luonto on tärkeä osa elämää suurelle osalle nuoria, erityisesti naisille. Luonto lisää nuorten hyvinvointia ja monen lempipaikka sijaitsee luonnonympäristössä, esimerkiksi mökillä. Toisaalta reilu kymmenesosa tutkituista nuorista ei ole kiinnostunut luonnosta tai vietä aikaansa luonnonympäristössä.

Veteen perustuvat harrastukset (esim. auringonotto tai muu oleskelu rannalla/luonnossa, uinti luonnonvesissä) ovat tärkeitä luontoaktiviteetteja Lahden seudulla asuville nuorille. Vaikka nuoret eivät käyttäisi luonnonympäristöä erityisiin harrastuksiin, luonto voi olla hyvin merkityksellinen heille. Aiemmilla sukupolvilla on tärkeä merkitys luontosuhteen siirtämisessä. Suurin osa niistä tutkituista nuorista, joille luonto on tärkeä, on oppinut luontoa koskevia tietoja ja taitoja vanhemmilta ja isovanhemmilta. Todennäköisesti osa nuorista lisää luonnossa virkistäytymistä myöhemmässä elämänvaiheessa: heillä on kiinnostusta luontoa kohtaan ja luonnossa liikkumisen taitoja, mutta tällä hetkellä muut tekijät (esim. ystävät, koulu ja muut harrastukset) ovat tärkeämpiä heidän elämässään.

Lasten ja nuorten luontosuhde herätti tiedekahvilassa vilkasta keskustelua. Kahvilassa kerrottiin myös, millaisin toimin Lahden päiväkodeissa on alettu tutustuttaa lapsia luontoon. Vapaaehtoiset ympäristömummot ja -vaarit kertovat lapsille luonnosta ja vievät heitä luontoon, vaikkapa pilkille järven jäälle.

Suomalais-japanilaisen seminaarin esitykset / Presentations of the Finnish-Japanese seminar 10.9.2013

Ageing is not a misery, but full of meanings... from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

 

Ageing and dementia care in Finland - current discussions and challenges from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

 

Practise-based innovation and ageing from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

 

Reminiscence stick: enriching interaction from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

 

Arts and culture companions from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

 

Haloo Päijät-Häme - friendship call service from Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Lokakuun tiedekahvilassa pohditaan nuorten luontosuhdetta

Syksyn seuraava tiedekahvila järjestetään 17.10.2013 klo 13-15. FT, tutkijatohtori Riikka Puhakka esittelee kahvilassa juuri valmistunutta tutkimustaan päijäthämäläisten nuorten suhteesta luontoon. Iltapäivän kuluessa mietitään mm. kysymystä, ovatko tämän päivän nuoret vieraantuneet luonnosta? Tiedekahvilan tarkempi esittely ja ilmoittautumisohjeet Ajankohtaista -sivulla.

Tervetuloa!

Blogi tiedekahvilasta 25.9.2013: Mitä annettavaa toimijuus- käsitteellä on vanhussosiaalityölle?

Tohtorikoulutettava VTL Ylva Krokfors Tiedekahvilassa 25.9.

Lahdessa vetämäni tiedekahvila takana. Vähän yleisöä, mutta sitäkin mielenkiintoisemmat keskustelut!  

Kerroin väitöstutkimukseni taustasta, toimijuuden ja sosiaalisten alueiden teoriasta sekä niihin pohjautuvasta  omasta käsityksestäni toimijuudesta.

 Käsittelin esityksessäni iäkkäiden ihmisten ja heidän kanssaan työskentelevien sosiaalityöntekijöiden toimijuutta, käyttäen esimerkkejä  tutkimusaineistostani kahdesta eri kuntoutuslaitoksesta sekä kokemuksistani kuntoutussosiaalityössä. Yleisö oli aktiivisesti mukana, tuoden omia esimerkkejä ja kysellen.  Erityisen mielenkiintoinen oli keskustelumme iäkkäiden ihmisten palvelutarpeiden huonosta ennakoinnista, tiedon huonosta siirtymisestä yksityisten palveluntuottajien, esimerkiksi kuntoutuksen tuottajien ja kunnallisen hoivatyön & sosiaalityön välillä. Iäkkäillä ihmisillä saattaa olla usean eri tahon tekemiä hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmia.

Näen että  toimijuusnäkemyksen hyödyntäminen esimerkiksi toimijuuden modaliteettien käyttämisenä haastattelutilanteissa toimijuuskysymyksinä ja sosiaalisten alueiden vaikutuksen näkeminen iäkkään ihmisen toimijuudessa toisi iäkkään ihmisen arjen konkreetisemmin ja realistisemmin esille. Tämä helpottaisi oleellisesti kokonaiskuvan saamista iäkkään ihmisen elämäntilanteesta, toimijuudesta, itsenäisen elämän tukemisen edellytyksistä. Se avaisi keskustelun siitä, miten iäkkään ihmisen tarpeet ja palvelut kohtaavat tai eivät kohtaa.

Tutkija tarvitsee näitä oman tutkimuksen esittelyjä aina silloin tällöin. Ne selkiyttävät omia ajatuksia ja antavat intoa tutkimuksen eteenpäin viemiseksi.

Kauniaisissa 29.9.2013 Ylva Krokfors

Yhteiskunnan ikääntyminen yhdistää Suomea ja Japania

Lahdessa vieraili 9.-12.9.2013 kymmenen japanilaisen ikääntymisen tutkijan ja ikääntyvien kanssa työskentelevän sosiaalityöntekijän ryhmä. Ohjelmaan sisältyi seminaareja, työpajatyöskentelyä sekä vierailuja paikallisissa ikääntyneiden palvelu- ja hoitokodeissa.

Vierailun kuluessa todettiin, että vanhenemiseen liittyvät muutokset ja ilmiöt ovat ylikansallisia. Ikääntyneisiin suhtautumisessa ja hoitokäytännöissä on yllättävänkin paljon yhtäläisyyksiä Japanissa ja Suomessa. Vierailun tilaisuuksissa jaettiin kokemuksia ja hyviä toimintatapoja, joista voisimme ottaa toisiltamme oppia. Esityksissä ja keskusteluissa ikääntymistä tarkasteltiin myönteisenä, mielenkiintoisena elämänvaiheena, jonka mielekkyyttä pyritään molemmissa kulttuureissa tukemaan erilaisilla innovatiivisilla ratkaisuilla. Tilaisuuksissa kuultiin esimerkkejä mm. muistelutikusta, Haloo Päijät-Häme -hankkeen ikääntyneiden puhelinpalvelusta, ikääntyneiden roolista Japanin maaseudulla ja erilaisista toimintatavoista muistisairaiden hoidossa japanilaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Hautumaan vierailusta jäi monia yhteistyön mahdollisuuksia.

Professori Hiroko Yamada, Doshisha University, Ageing as a positive
phenomenon -seminaarissa Lahden hiihtomuseolla 10.9.

Lahden kaupungin vieraina

Tunnelmia vierailuviikolta.....


   

Työpajatyöskentelyä

Tutustumiskäynnillä Hyvinvointikeskus Onnissa Pukkilassa

Lahden vesitornissa Research and Sushi at the Tower -workshopissa

Valokuvat: Ilkka Haapola ja Päivi Kuosmanen

Syksyn ajankohtaisia tapahtumia hankkeessa

Syksy alkaa japanilaisten ikääntymisen tutkijoiden ja käytännön toimijoiden vierailulla 10.-13.9.2013. Vierailuun liittyy mm. työpajoja ja tutustumiskäyntejä paikallisiin ikääntyneiden hoito- ja hoivapalveluja tarjoaviin kohteisiin. Tiistaina 10.9. järjestetään Ageing as a positive phenomenon - enriching interaction -seminaari, joka on tarkoitettu kaikille ikääntymiseen liittyvästä ajankohtaisesta tutkimuksesta sekä suomalaisen ja japanilaisen ikääntyneiden hoidon eroista ja yhtäläisyyksistä kiinnostuneille. Lisätietoja Ajankohtaista -sivulla.

Tutkijapraktikumissa tehtävää tutkimusta esittelevät Tiedekahvilat käynnistyvät jälleen syyskuussa. Syksyn ensimmäisessä kahvilassa keskiviikkona 25.9. klo 13-15 tutkija Ylva Krokfors esittelee omaa gerontologisen sosiaalityön alaan liittyvää tutkimustaan. Lisätietoja ylva.krokfors@helsinki.fi, p. 050 3199 348.