Projektitutkija Maarit Pedak: ”Ei tällaista voi tapahtua täällä” – kunta kriisiä johtamassa

26.5.2012 Hyvinkään kaupunginjohtaja sai aamuyöllä puhelun, jonka mukana sovitut aikataulut menivät uusiksi usean päivän ajaksi. Aikaisemmin vastaavan puhelun ovat saaneet Tuusulan kunnanjohtaja ja Kauhajoen kaupunginjohtaja. Näillä paikkakunnilla aikaa tultaisiin mittaamaan ennen ja jälkeen surmatekojen. Nuori mies oli ampunut tovereitaan oman kunnan alueella ja tuloksena oli useita kuolleita, muutamia fyysisesti loukkaantuneita ja kymmeniä, jopa satoja järkyttyneitä kuntalaisia. He olivat olleet silminnäkijöinä tai itse kuolemanvaarassa tilanteessa, jota kenenkään ei koskaan pitäisi kokea. Kunnan lakisääteinen tehtävä on huolehtia näistä uhreista ja heidän omaisistaan sekä tarjota tietoa heille ja suurelle yleisölle siitä, mitä on tapahtunut. Millä keinoin kunnan johtajat ja työntekijät tällaisesta tehtävästä selviävät? Vastaus kriisin kokeneita on, että varautumalla, suunnittelemalla ja harjoittelemalla erilaisia kriisejä.


Kansainvälinen kriisitutkimus on vielä melko uusi tutkimusalue, jolle on tyypillistä monitieteisyys ja käytännönläheisyys. Jokainen kriisi on aina erilainen, mutta niissä on myös lukuisia samanlaisia piirteitä. 7.9.2011 tapahtunut Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus tai Kauhajoen koulusurmat 23.9.2009 käynnistävät hyvin samanlaiset tapahtumaketjut paikallistasolla. Viranomaisten oli yhdessä selvitettävä, ketkä ovat kriisin uhreja. Ketkä saivat surmansa ja ketkä jäivät eloon? Keitä ovat heidän lähiomaisensa, sillä omaisille on tiedotettava ennen kun tietoja uhreista annetaan julkisuuteen.

Kun kriisi kohdistuu kouluun tai urheilujoukkueeseen, nimilistat ovat olemassa. Entä kun teon kohteena on kymmeniä kesäisessä yössä liikkuvia nuorta? Kuinka saadaan näiden ihmisten henkilöllisyys selville, jotta heille voitaisiin tarjota apua? Tutkimusten mukaan kolmasosa silminnäkijöitä ja kuolemanvaaraan joutuneita tai menetyksiä kohdanneista uhreista ei selviä kriisistä oman verkostonsa avulla. Pahimmassa tapauksessa he eivät kykene jatkamaan opiskelua, eivätkä voi tehdä työtä ja muutenkin heidän elämänhallintansa on vaarassa. Inhimillisesti ottaen eikä taloudellisesti ajatellen yhdelläkään kunnalla ei ole varaa jättää auttamatta kriisin uhreja.

Kriisiviestintään keskittyvän tutkimukseni haastatteluista ilmenee, että kunnan johdon ensimmäinen reaktio on järkytys ja epäusko. Järkytys sulaa kuitenkin nopeasti silloin kun tietää miten toimitaan ja kenen kanssa yhteistyö pitää käynnistää. Valmiusharjoituksissa tärkeintä on pohtia ja sopia organisaation sisäinen työnjako jo etukäteen. Lisäksi täytyisi tunnistaa oman toiminnan kannalta keskeisimmät yhteistyökumppanit sekä tutustua heihin ja heidän organisaatioidensa toimintaperiaatteisiin.

Valmiussuunnittelussa olisi tärkeää myös varautua erilaisiin kriiseihin. Koulusurmien jälkeen Suomen kouluissa varaudutaan koulussa tapahtuvaan väkivaltaan. Maaliskuussa 2012 belgialainen koululaisia kuljettanut bussi törmäsi tunnelin seinämään Sveitsin lounaisosassa ja onnettomuudessa menehtyi 28 ihmistä, joista 22 oli lapsia. He olivat palaamassa hiihtolomalta takaisin Belgiaan. Kuinka moni suomalainen koulu on varautunut tämän kaltaiseen tilanteeseen, jossa onnettomuuspaikka sijaitsee toisessa maassa?

Valmiusharjoitukset eivät yleensä anna oikeaa käsitystä kolmesta keskeisestä tekijästä. Ensinnäkin yllätyksenä tulee se, että kun poliisin ja pelastusviranomaisten tehtävä on jo suoritettu, niin kuntien toiminta vasta alkaa ja saattaa kestää monta kertaa pidemmän ajan. Toiseksi valmiusharjoituksissa ei saada simuloitua sitä painetta, jonka tiedotusvälineet aiheuttavat. Mikäli tiedotusvastuuta ei ensimmäisen tunnin aikana keskitetä tiettyihin numeroihin, tukkivat median yhteydenotot kaikki mahdolliset kännykät. Kolmas tekijä juontuu median luomasta paineesta. Kriisin ensimmäisinä tunteina on valtava kiire samalla kun ei ole vielä selkeää käsitystä, mitä on tapahtunut. Kriisin puhjetessa ei ole aikaa muuhun kuin toimintaan, suunnittelupalaverien aika on ennen kriisiä.

Kriisejä vuosikymmeniä tutkinutta W. Timothy Coombsia lainaten voi todeta, että kriisi on arvaamaton, mutta ei odottamaton tapahtuma. Viisaat kunnat tietävät, että ne joutuvat kohtaamaan kriisejä, ne eivät vain tiedä milloin. Jokaiselle valmiusharjoituksessa ja turvakoulutuksessa istuvalle kunnan työntekijälle voi lähettää terveisiä Hyvinkäältä, Tuusulasta ja Kauhajoelta, että saatatte parhaillaan käyttää työaikaanne parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi Kauhajoen kaupungin työntekijä kertoi, kuinka hän oli suurta myötätuntoa tuntien ajatellut kollegaansa Tuusulassa vain vuotta aikaisemmin. Sitten hän tajusi itse olevansa täsmälleen samassa tilanteessa. Jokela oli virallisesti yksittäistapaus, mutta siitä huolimatta Kauhajoella harjoiteltiin, ja se kannatti. Hyvinkään jälkeen ei voida puhua enää yksittäistapauksista. Riittääkö Suomen kunnilla enää tekosyitä siirtää suuronnettomuuteen varautumista kaukaiseen tulevaisuuteen?

Kirjoittaja KTM, VTM Maarit Pedak toimii projektitutkijana Lahden Tutkijapraktikumissa.

Maarit Pedak esitteli tutkimustaan 29.5.2012 järjestetyssä Tiedekahvilassa "Kun pahin tapahtuu - Kunnat kriisiä johtamassa". Tiedekahvilaan osallistui mm. alueen kuntien edustajia.

Näyttöön perustuvan terveyden edistämisen huippuasiantuntija Lahdessa

Lahdessa järjestettiin 24.5.2012 kansainvälinen seminaari, jossa toimi alustajana MD, MSPH Thomas E. Kottke Yhdysvalloista. Hän toimii lääketieteellisenä johtajana HealthPartners -nimisessä terveydenhuollon organisaatiossa.

HealthPartners kannustaa potilaskeskeiseen, kokonaisvaltaiseen toimintakulttuuriin, jossa toimitaan kumppaneina asiakkaiden ja potilaiden kanssa. Työntekijöitä kannustetaan hoitoinnovaatioihin ja toiminta perustuu moniammatilliseen tiimityöskentelyyn. Hoidon periaatteita ovat luotettavuus, räätälöinti, saavutettavuus ja koordinaatio. Hoito on yhtenäistetty suunnitelmalliseksi prosessiksi, joka alkaa aikataulun tekemisestä ja päättyy jälkiseurantaan ja palautekyselyn täyttämiseen. Potilas voi saada neuvontaa ja hoitoa puhelimitse, verkon kautta tai kasvokkain. Tärkeää on, että jollakin menetelmällä potilas voi tavoittaa hoitohenkilökunnan milloin vain ympäri vuorokauden.

Olennaista toiminnassa on korostaa elämäntapojen merkitystä terveyteen. Erityisesti HealthPartnersissa kannustetaan potilaita seuraaviin elintapoihin: fyysinen aktiivisuus, terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, kohtuullinen alkoholinkäyttö ja myönteinen ajattelu.

Kottke esitteli seminaarissa HealthPartnersin toimintapoja ja saavutettuja hyviä tuloksia. Keskustelua seminaariyleisössä herätti mm. millä menetelmillä potilaita saadaan sitoutumaan terveellisiin elämäntapoihin ja kuinka lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa koulutetaan potilaiden ohjaamiseen. Näitä kysymyksiä pohditaan myös Suomessa ohjattaessa kansalaisia terveellisempiin elämäntapoihin.

Seminaariin osallistui 25 terveyden edistämisen teemoista kiinnostunutta eri toimijatahon edustajaa.

Seminaarin järjestivät yhteistyössä aluelliset tutkimus- ja kehittämishankkeet: Päijät-Häme maailman johtavaksi käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan alueeksi, Innovaatioita toiminnan rajapinnoilta - tiedon sekä osaamisen tuottamisen ja välittämisen foorumit Päijät-Hämeessä ja Liikettä.  

Professori Antti Karisto: Luovuuden lähteillä

Meitä Lahden “professoripöydän” jäseniäkin on houkuteltu kirjoittamaan tälle palstalle. Janne Matikainen ehti sen jo tehdä.


Minulle tämä on eka kerta: elämäni ensimmäinen blogikirjoitus. Enpä olisi itsestäni uskonut, vanhan koulun konservatiivista, kaukaa olen kuvitellut kiertäväni facebookit ja muut nykypäivän kotkotukset.

Koska blogit ovat keskustelufoorumeja, päätin keskustella tälle palstalle kirjoittaneiden kanssa. Näin senkin vuoksi, että Tuure Tammen mainio kenttätyökuvaus taitaa olla ainoa, joka on kirvoittanut blogiin kommentteja. Mutta tykätty on muistakin.

Tuuren hieno teksti ilmensi tutkijan innostusta ja oli oivallinen muistutus ja malli sille, että kannattaa panna paperille kenttätyökokemuksiaan. Lahtikin on kenttä, ja kun Lahdessa on niin kuin kentällä ollaan, siitä oivaltaa uusia asioita. Anna Kouhiakin päätteli, että “lahtelaisuus ei ole pelkkä lihamuki” pelikaanien lentoa ihastellessaan. Oikeassa oli, mutta sanoisin silti, että enemmän lihamukia kuin pelikaania Lahti muistuttaa.

Toisessa jutussaan luulin Annan puhuvan Palmenian ja LUT:n Tikutus-hankkeesta, mutta kyse olikin karjalaisesta tikutusperinteestä – mitä se sitten on, siitä pitää ottaa selvää, tikutushankettakin ajatellen.

Tiina Koskimäki kertoi ikääntyvien ihmisten LAT-suhteista (Living Apart Together). Yllättävän yleisiä ne ovat Päijät-Hämeessäkin, minä kun kuvittelin, ettei Lahden liepeillä ole latin latia! Luulin että Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre ovat suurin piirtein ainoat LAT-suhteessa eläneet kitisevät seniorit (senior citizens).

Tiina mietti, miten LATin kääntäisi. Ei se ole “erillissuhde”, ei minunkaan mielestäni. Paljon se muistuttaa nuorten seurustelusuhdetta: ollaan vakituisesti vaikka ei asuta yhdessä. Tälle senioristyylaamiselle pitäisi keksiä hyvä nimi. Ellei sitä blogikommenteissa keksitä, Tiina kyllä keksii, viimeistään väitöskirjassaan. Tutkimuksen yksi tehtävä on osuvien käsitteiden kehittely, sellaisten jotka heti kertovat ilmiön päällimmäiset piirteet.

Kalle Puolakka kuvasi, millaista palautetta kirjoittajat saavat arvokkaista tiedelehdistä. Väitösnäytelmät ovat siistiytyneet, mutta nimettömissä refereelausunnoissa lyödään armotta vyön alle, vaikka neutraalin vertaisarvioinnin nimissä ollaan toimivinaan. Palaute ei juuri vihapuheesta eroa.

Janne Matikainen pohti kirjoituksessaan luovuutta ja huomautti siitä, että nykymaailmassa innovatiivisuus ei välttämättä paljon poikkea varastamisesta. Kaikki on jo keksitty, simsalabimit simuloituja. Mutta voihan lainailu ja toisten tekstien toisteleminenkin olla ”tieteellistä”, sillä sen voi tehdä luovalla tavalla. Härskit varkaudet ovat asia erikseen.

On se jännittävää, tuo tieteen maailma: vihapuhe-, varkaus- ja vakoilutapauksia. Suotta ei tutkimuksen tekoa ole rinnastettu salapoliisin työskentelyyn.

Kristiina Soini-Salomaa sanoi, että tutkijan tiet ovat tuntemattomat. Oli huomannut, että yllättäviä siirtovaikutuksia syntyy, kun poikkeaa sivupoluille.

Tutkijan kannattaakin poukkoilla. Silloin kun väitöskirjan vääntäminen väsyttää, kannattaa inspiroitua oman aiheensa ulkopuolisista teksteistä. Kannattaa lukea kaunoa, dekkareita tai vaikkapa taiteilijaelämäkertoja.

Jannen mainitsemaa Salvador Dalista kertovaa kirjaa en ole lukenut, mutta vaikka olisinkin, kyllä en menisi Dalin luovuutta kiistämään. Totta on, että monissa hänen maalauksissaan aitoa oli vain signeeraus ja taidekauppaa tehtäessä rikoksen tunnusmerkit täyttyivät. Mutta paljon Dali myös keksi, ja hänen arveluttavimmat operaationsakin voi nähdä autenttisuususkoisen taidemaailman härnäämisenä.

Andy Warhol oli toinen härnääjä. Nimitti studiotaan tehtaaksi ja pani joskus taidemaailman paniikkiin vihjaisemalla, ettei tietenkään ole itse tehnyt teoksiaan.

Todellinen innovaattori oli myös Marcel Duchamp, jonka kuuluisin teos Fountain – R. Muttin nimellä vuonna 1917 signeerattu pisuaari – oli luovuuden lähde jos mikä. Se oli myös malliesimerkki instituutioiden voimasta. Ensin Duchampin taideteosta tai taidetekoa ei hyväksytty näyttelyyn, mutta sittemmin se äänestettiin 1900-luvun taideteokseksi.

Opetus on tämä: taidetta on se, jota taideinstituutio taiteena pitää; tiedettä taas se, jonka tiedemaailma tieteeksi arvioi.

* * *
Siinä se oli, ihan liian pitkä ja ihan liian hitaasti syntynyt blogikirjoitus. Mutta se olikin ensimmäinen. Tulee kuulemma sukkelaksi, kun sosiaalisessa mediassa toimii, sukkelimmat niin nopeiksi kuin Alexander Stubb, joka kertoi pyöräyttävänsä kolumnitekstin tunnissa.

 
Kirjoittaja Antti Karisto toimii sosiaaligerontologian professorina Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.

Tiedekahvila 29.5: Kun pahin tapahtuu - Kunnat kriisiä johtamassa

Tiedekahvilat jatkuu tiistaina 29.5.2012 klo 10-12. Teemana KTM, VTM Maarit Pedakin tutkimusteema "Kun pahin tapahtuu - Kunnat kriisiä johtamassa".
Paikka: Palmenia, Tietoportti, Saimaankatu 11., 3. krs., Empiria-luokka.

Maarit Pedak on tutkinut kriisejä M/S Estoniasta koulusurmiin ja on itse työskennellyt suomalaisten kriisien auttajaorganisaatioissa. Hänen tavoitteensa on tutkimalla kehittää sitä valmiutta, jonka avulla osataan toimia silloin kun pahin tapahtuu. Tiedekahvilassa Maarit Pedak esittelee tutkimustaan.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen Ajankohtaista sivulla

Innovative lifestyle interventions and evidence-based health -seminaari

Järjestämme torstaina 24.5.2012 klo 9-12 seminaarin näyttöön perustuvasta terveyden edistämisestä. Alustajana on MD, MSPH Thomas E. Kottke, joka toimii näyttöön perustuvan terveyden lääketieteellisenä johtajana HealthPartnersissa Yhdysvalloissa.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen Ajankohtaista-sivulla