torstai 24. tammikuuta 2013

Kulttuuriperinnöstä suuntaa tulevaan - Kestävä kasvatus -seminaari Kansallismuseossa 24.1.2013


Kansallismuseossa järjestetyssä Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran seminaarissa ”Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä” satapäistä kuulijakuntaa heräteltiin pohtimaan kulttuuriperinnön ja kestävän kasvatuksen merkitystä. Seminaarin, ja samalla koko kulttuuriperintökasvatuksen kantava teema liittyy humaaniin ja inhimilliseen kokemukseen elämisestä ja olemisesta. Jo sana kulttuuriperintö sisältää ajatuksen kollektiivisuudesta, vuorovaikutuksesta ja osallisuudesta yhteisössä. Ihmisinä olemme kontekstimme tuotteita, situaatiomme vankeja, määrittelyn kohteita aina suhteessa muihin. Samoin on ymmärrettävä, ettei myöskään kulttuuriperintö määrity pelkästään valtakulttuurin kautta, vaan tulkinta perinnöstä, juurista ja menneisyydestä on yhtä moninainen kuin on sen kokijoiden kirjo. Kulttuuriperintö nähdään siten moniäänisenä tulkintana menneestä, joka elää omissa teoissamme, kauttamme, ajassamme.

Seminaarissa julkaistiin kolmivuotisen kulttuuriperintökasvatushankkeen aineisto, laaja artikkelikokoelma kulttuurikasvatuksen nykytilasta ja haasteista koulumaailmassa, sekä kuultiin asiantuntijoiden puheenvuoroja kulttuuriperinnön merkityksistä ja kestävästä kasvatuksesta. Tarve kestävään elämäntapaan tähtäävän kasvatuksen edistämiseen tuntuu olevan suuri. Seminaariin osallistuneena voin myös todeta, ettei kulttuuriperintökasvatuksessa ole kyse vain ekologisuuteen tai eettisyyteen tähtäävästä retoriikasta, vaan aidosta huolesta yhteiskuntamme nykytilaa ja sen tulevaisuutta kohtaan.  

Tutkija Arto O. Salosen puheenvuoro ekososiaalisesta sivistyksestä elämämme peruspilarina oli vakuuttava: Salosen mukaan tämänhetkinen, materiaalisuuteen perustuva elämäntapamme ohjaa maailmaa kestämättömään suuntaan ja turmiollisen kehityssuunnan jatkuessa kulutamme ennen pitkää maailman materiaaliset varannot, samalla itse maailman väistämättömään loppuun. Salosen mukaan olemme tällä hetkellä ekososiaalisessa sivistyksen kuopassa, jossa piittaamattomuus tulevasta varjostaa ajatteluamme. Elämme hetkessä, ja siksi ajallinen tietoisuutemme on lyhyt. Tämän egoistisen arvomaailmamme rinnalle, tai oikeastaan sen sijaan, olisi pystyttävä juurruttamaan ajatus ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä elämäntavasta. Suurin vastuu siitä, miten ja millä keinoin ekososiaalista sivistystä juurrutetaan, on yhteiskuntamme kasvattajilla, ja poliittisen kentän päättäjillä. Vaikka valintojen kannalta tärkeintä onkin yksilön tahtotila, puhui Salonen myös valistuneesta politiikasta, jossa esimerkiksi verotuksella voitaisiin tukea yksilöiden tekemien valintojen kestävyyttä. Salosen esitelmää kuunnellessa esisokraatikkojen hyveet ”ole viisas” ja ”kohtuus kaikessa” alkoivat tuntua yhä vain ajankohtaisemmilta.

Työkaluja kulttuuriperinnön juurruttamiseen on kehitetty erilaisissa hankkeissa runsaasti, mutta ongelma piilee siinä, että nämä vasta pilotoidut, joskin varsin lupaavan kuuloiset työkalut ovat kuitenkin vielä opettajille tuntemattomia. Vaikka opettajien ja varhaiskasvattajien yleinen mielipide kestävään kasvuun ja kasvatukseen olisikin myönteinen, jotain silti uupuu. Arjen opetustyö tarvitsee valmiita malleja, oppimateriaalia ja konkreettisia esimerkkejä. Myös ymmärrys tekemiemme valintojen merkityksestä on pystyttävä tuomaan arjen opetustyöhön: tärkeää ei ole vain se, miten toimimme ja millaisia diskursseja tuemme toiminnallamme, vaan myös kääntäen se, mitä jätämme valitsematta ja mitä hylkäämme. Arjen opetustyön tueksi seminaarissa esiteltiin Kulttuurien vuosikello – konkreettinen työkalu, jonka avulla koulut voivat suunnitella kulttuuriperintökasvatuksen toteuttamista asettaen itse omat tavoitteensa opetuksen järjestämiselle, ja myöhemmin arvioida asettamiensa tavoitteiden toteutumista. Vuosikellon voi laatia myös ainekohtaisesti tai opetuskokonaisuuksittain, ja tarkastella sen avulla eri osa-alueiden toteutumista opetustyössä: osa-alueina vuosikellossa ovat paikallisuus, monikulttuurisuus, kansainvälisyys, uskonnot ja katsomukset, taide ja luovuus, rakennus- ja luonnonperintö sekä perinteet ja sukupolvisuus. 

Sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävään elämäntapaan tähtäävä kasvatus haastaa materiaalis-intensiivisen elämäntapamme. Salosen mukaan haaste on välttämätön ja sitä tarvitaan kipeästi, sillä tällä hetkellä oman materiaalisen yltäkylläisyytemme kustannukset on ulkoistettu tulevien sukupolvien ongelmaksi, emmekä enää osaa tunnustaa arjen valintojemme merkitystä yhteiskunnassa. Maailma on jatkuvassa muutoksen tilassa, mutta omilla valinnoillamme pystymme määrittämään muutoksen suunnan. Suunnan muutokseen tarvitaan silti kuitenkin sekä yksilön tahtoa että poliittista selkärankaa. Kulttuurisesti kestävään kasvatus, kulttuuriperintö sekä luovat, taidelähtöiset menetelmät voivat näyttäytyä avaimina muutokseen.



Tutkijapraktikumissa aloitti uusia tutkijoita vuoden alussa

Tutkijapraktikumissa aloitti vuoden 2013 alussa seuraavat uudet tutkijat: tohtorikoulutettava FM Elina Kokkonen sekä tutkijatohtorit FT Karoliina Ojanen ja FT Riikka Puhakka. Tutkijoiden tarkempi esittely löytyy Tutkijapraktikum sivulta.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Tiedekahvilassa 11.2. aiheena ikääntyvien parisuhde-elämänkulut

Vuoden ensimmäinen tiedekahvila järjestetään maanantaina 11.2.2013. VTM, projektitutkija Tiina Koskimäki esittelee kahvilassa ikääntyvien parisuhteisiin ja elämänkulun käännekohtiin liittyvää tutkimusta. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet Ajankohtaista sivulla.