Luovuutta vai varastamista?

Kaikki innovaatiot perustuvat luovuuteen, johonkin uuden keksimiseen tai asioiden uudenlaiseen yhdistämiseen. Nykymaailmassa uuden keksiminen on kuitenkin entistä vaikeampaa, kun kaikkea on niin paljon. Luovuus on entistä enemmän asioiden uudenlaista yhdistämistä.

Hyvä esimerkin tästä tarjoaa Steve Jobsin perustama Apple, jota voidaan pitää innovatiivisena ja luovana yrityksenä. Tarina on kiehtova: autotallista aloitetusta tietokoneiden rakentelusta on kasvanut maailman arvokkain yritys. Väliin mahtuu ylä- ja alamäkiä, ehkä yllättävin käänne koettiin 1980-luvun puolessa välissä, kun Steve Jobs sai potkut itse perustamastaan yrityksestä. Syynä oli osittain Jobsin hankala luonne. Hän ei säästellyt sanojaan, oli kärsimätön, mielialavaihtelut olivat jyrkkiä ja empatian puute oli lähes täydellistä. Käsitys hullusta nerosta vaikuttaa varsin osuvalta.

Jobsin vahvuus oli uusissa visioissa ja oikeiden asioiden, ihmisten ja teknologioiden yhdistämisessä. Ensimmäinen henkilökohtainen tietokone, Apple I, oli itse asiassa Steve Wozniakin ideoima ja tekemä, mutta ilman Jobsin panosta siitä ei olisi tullut myytävää tuotetta. Näin kävi monien muidenkin tuotteiden kohdalla: Jobsilla oli visio, johon muut ihmiset halusivat sitoutua. Olennaista on kuitenkin se, etteivät Applenkaan innovaatiot syntyneet tyhjästä. Olosuhteet olivat otolliset, teknologia kehittynyt tiettyyn pisteeseen ja osaavia insinöörejä saatavilla. Tämä ei tietysti vähennä Jobsin panoksen merkitystä, koska harva muu pystyi vastaavaan.

Kiinnostavaa tällaisessa tilanteessa on kysymys siitä, mikä on oman luovuuden tuotosta ja mikä varastamista? Applen vallankumouksista yksi oli graafinen käyttöliittymä. Keksintö ei kuitenkaan ollut alun perin Applen, vaan sen kehitti ensimmäisenä Xerox. Apple kuitenkin onnistui tekemään graafisesta käyttöliittymästä ensimmäisenä toimivan pohjan tietokoneen käytölle. Jobsin kyky olikin aavistaa, mikä teknologia tulee olemaan menestyksekäs ja hän osasi panostaa näihin teknologioihin. On tietysti muistettava, että myös hänen kohdallaan oli epäonnistumisia ja harharetkiä.

Luovuuden ja varastamisen rajaa on koeteltu myös taiteessa. Belgialainen taidekauppias Stan Lauryssens kuvaa teoksessaan Dali ja minä Salvador Dalin elämää taiteilijana. Dalin taiteellinen työskentely ajautui hiljalleen kaaokseen, jossa ei kenelläkään ollut käsitystä, mikä on alkuperäistä ja aitoa ja mikä kopioitua tai väärennettyä. Ajatus luovasta taiteilijasta oli vähintäänkin kyseenalainen Dalin kohdalla.

Nämä pari esimerkkiä osoittavat, että luovat tuotokset ovat monimuotoisen toiminnan tulosta. Käsitys luovasta yksilöstä on pikemminkin myytti, kuin realismia. Luovuus ja innovaatiot syntyvät sopivissa olosuhteissa, sopivien ihmisten työn tuloksena ja myös ympäristön pitää olla suopea tuotoksille. Mikä lopulta on omaa, mikä lainattua, mikä jalostettua ja mikä varastettua, on usein epäselvää. Tärkeää on kuitenkin nähdä, että luovuus ei ole vain yksilöissä lymyilevä ominaisuus, vaan luovuus syntyy ja kukoistaa sopivissa olosuhteissa. Vaikea kysymys onkin, millaiset ovat luovuuden kannalta sopivat olosuhteet? Tuskin ainakaan liiallinen ohjaus, kontrolli ja sääntely tuottavat luovuutta, joskaan täydellinen vapaus ei välttämättä tuota luovuutta – tai ainakaan kurinalaista työskentelyä, mikä on edellytyksenä sille, että luovista ideoista tulee luovia tuotoksia.